Minun tarinani by Mauno Nevalainen

Kaatuminen jäisellä kotipihalla voi sattua kenelle tahansa ja normaalisti selvitään melko vähällä – mustelmilla, lihaskivuilla ja murtumilla. Elämä jatkuu yleensä normaalina vanhojen tapojen mukaan.

Minun kohdallani kaikki kuitenkin muuttui 1.4.2013 – kaatumiseen jäisellä kotipihalla, kallonmurtumaan ja keskivaikeaan aivovammaan – onnekseni Tampereella.

Onni oli onnettomuudessa, koska muutaman kilometrin päässä sattui olemaan yliopistollinen sairaala TAYS, jossa on oma aivovammapoliklinikka  täynnä aivovammoihin erikoistuneita asiantuntijoita, tutkijoita ja lääkäreitä.

No kuka minä sitten olin? Minä olin vanhempi liikkeenjohdon konsultti Mauno Nevalainen, koulutukseltani KTM, iältäni 54 vuotta ja minulla oli tuolloin neljä lasta ja neljä lastenlasta. Yli 30 vuoden työkokemus vaativissa liikkeenjohdon konsultointi- ja koulutustehtävissä, toiminnanohjausprojekteissa sekä projektiliiketoiminnan ohjelmisto- ja kehityshankkeissa. Minun ja perheeni taloudellinen tilanne oli melko hyvä, asuimme paritalossa Vehmaisissa järven rannalla ja ”elämä hymyili”!

Mitä minulle sitten tapahtui? Saavuimme illalla 1.4.2013 mummolareissusta Iisalmesta Tampereelle autolla. Päivä oli lämmin kevätpäivä, lumi ja jää sulivat vesilätäköiksi. Kotipiha oli käyty hiekottamassa huoltoyhtiön toimesta päivällä, mutta saapuessamme kotiin illalla, piha olikin jäinen – hiekka ja sepeli olivat kadonneet jäähän. Minulle on kerrottu, että olen noussut autosta, ryhtynyt purkamaan tavaroita auton takakontista ja kaatunut selälleni jäiselle pihalle. Kaatumisesta on seurannut sellainen omituinen voimakas rusahtava ääni, joka sai muut perheenjäsenet kiinnittämään huomion tapahtuneeseen. Minä en muista kaatumista, enkä oikeastaan mitään muutamaa viikkoa aiemmalta ajalta tai seuraavasta vuodesta.

Heräsin TAYS:n teho-osastolla ja ihmettelin missä hemmetissä minä olen! Minulla oli valtavat kivut päässä, olin ihan sekaisin ja ihmettelin mitä minulle on sattunut. Minä yritin liikuttaa itseäni, mutta ainoastaan sain oman oksennuksen päälleni…  Sairaanhoitaja kertoi minulle kaatumisesta ja ambulanssimatkasta sairaalaan sekä aivovammasta, ruhjeista ja verenvuodosta aivoissa sekä kallonmurtumasta… minua seurattiin tarkasti aivoihin syntyneen paineen ja turvotuksen takia, mutta onnekseni kaikki meni hyvin, eikä muita toimenpiteitä tarvittu.

Minä olin ihan sekaisin ja ”pihalla”kaikesta – en ymmärtänyt omasta tilastani mitään, en tiennyt aivovammoista, verihyytymistä tai paineesta aivoissa enkä aivoihin tulleista ruhjeista yhtään mitään.

Mitkä asiat muuttuivat? Minun koko elämäni ja minäkuva muuttui – minusta tuli ”uudenlainen” Mauno Nevalainen. Minun piti opetella elämään uudella tavalla tämän aivovamman kanssa.

Minä en tunnistanut vamman aiheuttamia muutoksia ja oireita itsessäni:

  • Epänormaali väsyminen ja rasituksen sietokyky
  • Muistin, tarkkaavuuden ja keskittymiskyvyn ongelmat
  • Tunteiden ja käyttäytymisen hallinta muuttui
  • Puhuminen oli vaikeampaa, sanojen hallinta
  • Voimakkaita särkyjä, univaikeudet, jne.

Elämä ei ollut enää entisenlaista –piti hyväksyä tapahtunut ja opetella elämä uusiksi.

Minun kuntoutuminen ja paluu arkeen on sujunut melko hyvin. Kiitos ”perseelle potkimisesta”, hyvästä hoidosta ja ohjaamisesta, terapiasta, vertaistuesta, harjoituksista ja ohjeista aivovamman kanssa elämiseen kuuluu TAYS:n aivovammapoliklinikan osaavalle, empaattiselle ja ammattitaitoiselle henkilöstölle. Lisähaastetta elämään toi ero, jossa kaksi alaikäistä lasta jäi minun huollettavakseni ex-vaimon alkoholiongelman takia.

Pärjään nykyisin itsenäisesti ja hoidan kaikki perheen asiat.

Yritin työhönpaluuta työhönvalmennuksen kautta, mutta työhönpaluusta ei tullut mitään aivovamman tuomien keskittymis- ja muistiongelmien sekä voimakkaiden särkyjen takia.

Uudenlaisessa tilanteessa jouduin pohtimaan elämän tarkoitusta, vammautumista ja mitä teen elämälläni nyt? Olin noudattanut kuuliaisesti kaikkia niitä ohjeita, joita kuntoutus tarjosi minulle. Olin ollut TAYS:n palautteen perusteella oikea ”mallioppilas” kuntoutuksen osalla.

Mielestäni tämä ei kuitenkaan vielä riittänyt – halusin parempaa elämänlaatua ja sisältöä elämääni. Kuntoutumisessa minua oli tähän asti auttanut oma positiivinen asenne ja aktiivisuus elämän eri asioiden suhteen.

Tästä syystä minä asetin itselleni yhden kysymyksen: ”Mitä minä voin tai voisin tehdä itseni ja elämäntilanteeni hyväksi tässä tilanteessa?”

Aloin miettiä erilaisia lähestymistapoja ja lisäkeinoja oman tilanteeni parantamiseksi. Keräsin vinkkejä ystäviltä sekä toisilta vastaavassa tilanteessa olevilta henkilöiltä, vertaistuesta ja asiantuntijoilta. Käytin hyväkseni projektiosaamistani, koulutustani, yliopistomaailman tuntemustani, TAYS:N ja HUS:n aivovammapoliklinikan henkilöstöä kehittääkseni jotain uutta kuntoutumisen tueksi.

Aloitin päiväkirjan pitämisen ja ryhdyin seuraamaan omaa vireystilaani, nukkumista, liikuntaa, asioiden hoitoa, ruokailua, särkyjä, työkokeilua, yms. Ajattelin hyödyntää päiväkirjaa omien elintapojeni hallitsemiseen. Minun ideana oli tuolloin ”Kohtele itseäsi niin kuin toivot muiden kohtelevan sinua…” tai ”pidä itsestäsi huolta…”

Siirsin päiväkirjan pitämisen Exceliin, jolloin siihen kerättyä dataa olisi helpompi analysoida ja tietoa voisi käyttää raportointiin myös Kelalle, työkokeiluun tai työhönvalmennukseen.

Jossakin vaiheessa pääsin työhönvalmennukseen Kiipulan osaaville asiantuntijoille, jossa aloitin kehittelemään tältä pohjalta web-sovellusta. Kehitystyön ongelmana olivat minun väsyvyys ja voimakkaat päänsäryt.

Nykyisinkäytäntätä web-sovellusta omien elintapojeni hallitsemiseen.

Kehittämääni web-sovellukseen kerätään tiedot omien tuntemusten mukaan:

  • Liikkumisesta (askelmäärä, kalorit, kilometrit)
  • Unen pituus ja laatu (syvä uni, kevyt uni)
  • Elintoiminnoista (mm. pulssi, verenpaine, veren happipitoisuus)
  • Vireystilasta (aamu, aamupäivä, iltapäivä, ilta)
  • Asioiden hoitamisesta (koti, virastot, kauppa)
  • Ruokailusta (aamupala ja muut ruokailut)
  • Juomat (ruokajuomat, kahvi, tee, vesi)
  • Alkoholin käyttö (oluet, viinit, väkevät, muut)
  • Tupakointi (määrä)
  • Kivut (kipuluokka 0 –10)
  • Masennus (asteikolla 0 –10)
  • Henkilön/käyttäjän perustiedoissa tehdään mm. oman toimintakyvyn arvio
  • Työ tai työhönvalmennus (työaika, vireys, tauot)

Web-sovelluksessa on omat osiot:

  • Käyttäjille (kuntoutuja)
    • Käyttäjä antaa luvan ketkä saavat nähdä tiedot
    • Vaatii rekisteröitymisen
  • Lääkäreille ja vakuutusyhtiöille
    • Katseluoikeus ja tulostusoikeus (paperi, pdf)
    • Vaatii rekisteröitymisen
  • Pääkäyttäjälle
    • Pääkäyttäjällä on oikeus lopettaa/antaa käyttöoikeus ja muokata tietoja

 

Nykyisin osallistun erilaisiin aivovammoihin ja kuntoutumiseen liittyviin tilaisuuksiin puhujana, jolloin kerron kuulijoille elämästä aivovamman kanssa, liikunnasta, ravinnosta, aivoterveydestä sekä aktiivisesta ja positiivisesta asenteesta elämään.

Toimin myös aktiivisesti taloyhtiössä ja kouluyhdistyksessä. Osallistun aktiivisesti erilaisiin tutkimushankkeisiin ja yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Alusta asti on hyvä olla aktiivinen ja osallistua erilaisiin tapahtumiin ja tilaisuuksiin sekä toimintamahdollisuuksiin. Älä ole ”sohvaperuna” ja jää yksin!

Haaveet ja unelmat ovat tulevaisuudessa – minun tavoitteena on vielä muuttaa asumaan johonkin lämpimään – ehkäpä Espanja, Portugali tai Thaimaa…

Minä olen matkustellut melko paljon aikaisemmin. Nykyisin aivovamma aiheuttaa pitkien lentomatkojen jälkeen voimakkaita päänsärkyjä sekä taloudellinen tilanne on rajallinen, mutta siitä huolimatta minä tykkään matkustella ja olen päättänyt nauttia elämästä! Tärkeintä tulevaisuudessa on tasapainoinen elämä ja oman hyvinvoinnin ylläpitäminen liikunnan ja ravinnon kautta.

Minulla on vielä toiveena on löytää rinnalle kaunis nainen, joka hyväksyy minut tällaisena kuin olen ja jonka kanssa aiomme luoda rehellisen ja luotettavan parisuhteen.

Leave a Reply

Your email address will not be published.Required fields are marked *