Ma - Pe klo 9 - 17 +358 45 2299 640
 

Elämänasenne

Positiivinen elämänasenne voi tuoreen tutkimuksen mukaan pidentää elinikää. Havainto vahvistaa tutkimusnäyttöä optimismin lukuisista terveyshyödyistä.

Positiivisen ja optimistisen elämäntavan omaksuneiden riski menehtyä seurannan aikana oli tulosten perusteella noin kolmanneksen pienempi kuin henkilöiden, jotka olivat vähiten optimistisia. Yhteys havaittiin riippumatta sosiaalisesta ja taloudellisesta asemasta, mutta se heikkeni selvästi, kun analyysiin otettiin mukaan elämäntavat ja terveyskäyttäytyminen.

Tulokset osoittavat optimistien todennäköisesti elävän muita pitempään, ja luultavimmin tämä johtuu elintavoista. Tulevaisuutensa valoisana näkevät pitävät itsestään huolta paremmin kuin synkemmin elämään suhtautuvat, tuloksista voi päätellä. Elämänasenteet ja mieliala voivat myös vaikuttaa siihen, miten hyvin potilas noudattaa lääkityksiään tai hakeutuu hoitoon uusien oireiden vuoksi.

Asenne ratkaisee

Sinnikkyys palkitaan! Kun olet saavuttanut tavoitteesi, merkitystä ei ole sillä, kuinka monta kertaa epäonnistuit vaan sillä, että vastoinkäymisistä huolimatta jatkoit sinnikkäästi perille asti. Walt Disneyn sanoin: ”Jos voit kuvitella sen, voit myös tehdä sen.” Ota siis ajatuksen voima avuksesi ja kieltäydy luovuttamasta. Keksi itsellesi räväkkä voimalause tai voimabiisi, joka siivittää sinut hurjiin suorituksiin. Mieti, mitä voisit tehdä jo tänään päästäksesi pikkumatkan lähemmäksi tavoitettasi. Sitten, viritä leveä hymy kasvoillesi ja anna mennä täysillä eteenpäin!

Kesän kynnyksellä ravintouutisia hallitsee talvella kertyneiden lisäkilojen hätäinen sulattelu. Tutkimusnäytön perusteella suurimman osan meistä pitäisi kuitenkin keskittyä ennemmin lisäkilojen ehkäisyyn kuin jokakeväiseen kurjistelukuuriin.

Kaikki meistä tuntevat ihmisiä, jotka toistuvista totisista yrityksistä huolimatta eivät onnistu pitämään kilojaan kurissa. Erilaisten asiantuntija-arvioiden mukaan korkeintaan joka kymmenes onnistuu pitämään laihdutetut kilot poissa. Vähintään joka neljäs laihduttaja ei liho vain entisiin mittoihin, vaan jatkaa lihomista edelleen uusille kymmenluvuille. Miksi painonhallinta on niin vaikeaa?

Kymmenen viime vuoden aikana tehdyissä tutkimuksissa on varmistunut, että laihtuessa keho säätää aineenvaihduntaa alemmaksi kuin on aiemmin luultu. On luonnollista ja pitkään tunnettua, että kaloritarve vähenee, kun paino laskee. Pienempi kannettava taakka vaatii vähemmän newtoneita. Lihasten ja jopa maksan ja munuaisten koko pienenee laihtuessa.

Puhutaan säästöliekistä tai -moodista. Keho yksinkertaisesti uinahtaa laihtumisen jälkeen säästömoodiin. Lepoaineenvaihduntaan, pieneen tiedostamattomaan arkiliikehdintään ja myös kuntoiluun kuluvien kaloreiden määrä laskee enemmän kuin on ymmärretty. Yksilölliset erot ovat suuria, mutta tutkimusten mukaan säästömoodi himmaa aineenvaihdunnan keskimäärin 100–400 kilokaloria päivässä pienemmäksi kuin on ennen laskettu. Ikävää on, että säästömoodi ei välttämättä purkaudu edes vuodessa.

Säästömoodin lisäksi on voitu osoittaa, että sekä nälkähormoni greliinin että kylläisyyshormoni leptiinin eritys muuttuvat laihtumisen jälkeen, ja siksi ruokahalu lisääntyy. Kyse ei ole vain psykologisesta efektistä ”nyt sitten taas saa syödä oikeasti”. Arvostettu lihavuustutkija Kevin Hall on arvioinut, että ruokahalu lisääntyy 100 kilokaloria päivässä jokaista laihdutettua kiloa kohden. Hallin mukaan ruokahalun lisääntyminen on paljon suurempi ongelma kuin säästömoodi.

Esiaikainen fysiologiamme pistää tiukasti hanttiin, ja samalla kaloreita on liian helposti saatavilla, suorastaan tyrkyllä. Esihistoriallisiin aikoihin jämähtäneet geenimme varmaankin kuvittelevat, että nälänhätä on käsillä, ja siksi on otettava pakkokeinot käyttöön. Näin geeniemme ”vanhentunut” koodisto puree yltäkylläisyydessä elävää länsimaalaista omaan nilkkaan. Kun olemme kertaalleen lihoneet johonkin tiettyyn painoon, painonhallinta muodostuu usein yhtä haasteelliseksi kuin sote-uudistus. Niksejä ja oppeja on monia, mutta valmista ei meinaa tulla.

Mitä sitten voimme tehdä? Ensiarvoista olisi lihavuuden ehkäisy, koska elimistö kamppailee niin viekkaasti pitääkseen saavutetut kilot.

Yhtä tärkeä tavoite olisi se, että lihava henkilö ei lihoisi enää enempää. Liikunnallinen elämäntapa ja fiksut laadulliset muutokset ruokavaliossa ovat aina eduksi, vaikka paino ei putoa ropisten. Lisäksi on havaittu, että munuaissairauden ja hermovaurioiden riski vähenee sekä verensokeri laskee jo pienellä parin prosentin painonpudotuksella, säännöllisellä liikunnalla ja oikeilla ruokavalinnoilla. Oikeat pienetkin edistysaskeleet ovat enemmän eduksi kuin jatkuva laihduttelu.

Uuttera tutkimustyö tuo varmaankin tulevaisuudessa merkittäviä ratkaisuja lihavuusongelmaan. Niitä odotellessa meidän olisi yhteiskuntana katsottava laihduttamisen karua saldoa silmiin ja keskityttävä entistä enemmän tutkitusti tehokkaaseen hoitoon, kuten lihavuusleikkauksiin vaikean lihavuuden hoidossa. Tämä säästää ihmishenkiä ja yhteiskunnan kustannuksia sekä parantaa elämänlaatua ja terveyttä laajasti. Samalla on syytä muistaa: ei enää lisäkiloja, kiitos.